Päivittäin pyörittelen isoja remonttiasioita mielessä mietintämyssy päässä ja teen suunnitelmia materiaalien ja värien osalta. Kohta nimittäin potkaistaan härdelli käyntiin. Kova tavoite olisi saada koti kuta kuinkin valmiiksi jouluun mennessä. Katsotaan, miten se todellisuudessa sitten meneekään...
Listalla on siis maalata katto ja kaikki seinät, laittaa laminaatti, kylpyhuone kokonaan uusiksi, keittiöstä vaihtaa uuni, tasot, allas ja hana, välitilakaakelit, työvalaisimet, ovien vetimet + maalata kaappien ovet. Ja maalata kaikki ovet ja mahdollisesti myös patterit. That's it. Eihän ollu paljoa hommaa ;-)
Onneksi en sentään itse tee, kuin maalaushommia, ja siitäkin on ehtinyt kokemusta kertyä. Silti se aloittaminen on aina oma juttunsa ja eläminen ja arjen pyörittäminen remontin keskellä. Katsotaan sitten, minkä värisenä koiramme, Mörkö, aina minäkin päivänä esiintyy, jos pääsee livahtamaan lähelle maalipönttöjä...
Ihme kyllä tässä kaiken keskellä on saanut päätökseen myös muutaman keskeneräisen projektin. Niitä tuntuu riittävän ja yleensä ne jää "odottamaan vuoroaan" kuukausiksi...
Meidän "master bedroom" toimii työ/vierashuoneena. Olen ihastellut kuormalavoista tehtyjä huonekaluja jo pitkään ja sain houkuteltua mieheni väsäämään minulle sellaisen. Minä hoidin maalaamisen. Tämä tuli maksamaan meille Jyskin patjan verran (n. 45 €). Kuormalavat ja pyörät saatiin ilmaiseksi. Maaliakin löytyi omasta takaa.
 |
| Halusin sohvasta/sängystä korkean, joten päädyimme laittamaan 2-kerroksisen lavasängyn. Koloissa voi säilyttää kätevästi kirjoja tms. |
 |
| Maalasin tarkoituksella vain yhteen kertaan, jolloin puupinta kuultaa hieman läpi. |
 |
| Toiset tykkää puunvärisenä, toiset valkoisena. Makuasioita. Nämä lavat eivät olleet uudenkarheita, kuten kuvasta näkee... |
 |
| Mörkö ainakin on onnellinen uudesta vieraspedistä. Se tietysti luuli, että peti on ihan häntä varten tehty. Edessä näkyy Mörkön pesä numero yksi, sohva on numero kaksi, ja tämä numero kolme... sänkyä ei ole vielä vallattu, eikä vallata! |
 |
| Mörköstä puheen ollen, pitihän se hänenkin pesä sävyttää mätsäämään yhteensopivaksi uuden vieraspedin kanssa. Mun täytyy vaan vielä saada Mörkön nimi tohon etulautaan. Mietin, josko sen teippaisi, tai sitten vaan maalaan. |
Toinen päätökseen tullut "rojekti":
PIKKUPÖYDÄN MUUTOSRETKI
 |
| Olipa kerran Ikeasta ostettu pinkki pikkupöytä. Ihastuin siihen kovasti korkeakiillon ja värin puolesta, ja myös hinta oli kohdallaan. Jokin siitä kuitenkin puuttui, mutten saanut mieleeni että mikä. |
 |
| Yhtenä kauniina syyspäivänä kävellessäni "alueen yleisen väliaikaisen kaatiksen" ohi, silmiini tarttui rikkinäinen pöytä, missä oli nämä mielestäni upeat jalat. Silloin muistui mieleeni tämä pikkupöydän mysteeri ja tajusin, että pikkupöydän jalat eivät minua miellytä. Sain suostuteltua mieheni dyykkaamaan nämä minulle, tarkoituksenani laittaa ne pikkupöytään. |
 |
| KAS, tuumasta toimeen. Mieheni epäili suuresti, ettei korkeakiilto ja puu sovi yhteen ollenkaan, mutta minä itsepäisenä olentona halusin nähdä omin silmin. Minulla kun oli selvä visio. |
 |
| Lopputulos on tällainen. Minun silmään on parempi, kuin alkuperäinen ja kyllä miehenikin perui puheensa ja joutui olemaan samaa mieltä kanssani. Samaa tummaa puunsävyä on pienimuotoisesti ripoteltuna huoneeseen, jolloin tuo ruskea ei ole niin yksinäinen muun modernin rinnalla. Tämäkin oli helppo ja halpa muutos. Ei maksanut muuta, kuin vaivan. Halpis-pöytä sai uuden muotokielen ja näyttää mielestäni nyt arvokkaammalta. Ja niin pikkupöytä elelee onnellisena elämänsä loppuun asti. Ja tämä tarina on tosi. |
Tällaista tällä kertaa. Tsaukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti